Luonnonhoitopelto Niitty

Luonnonhoitopelto- Niittyä koskevat ohjeet eivät vastaa sitä, mitä viranomaisten antamilta ohjeilta voisi odottaa, vai onko ehkä juuri näin?  Ohjeissa annettujen kasvilajien osalta ei toivottuun  lopputulokseen voi päästä. Tämä johtuu siitä, että ohjeissa ei oteta huomioon vallitsevia luonnonolosuhteita, eikä myöskään sitä, että useimpien suositeltavien niittykasvien siemeniä ei kyseisessä mittakaavassa lainkaan ole saatavana. Annetut ohjeet heijastavat näin ollen täydellistä piittaamattomuutta siitä, miten suomalainen maanviljelijä ohjeita noudattamalla voisi päästä viranomaisten toivomaan lopputulokseen.

Luonnonhoitopelto- Niitty on monivuotinen seos ja siksi sitä mielellään halutaan käyttää, siitä huolimatta, että siemenkustannus on monta kertaa kalliimpaa kuin muita seoksia käytettäessä.

Kuvassa näkyvässä Luonnonhoitopellossa on käytetty ohjeissa sallittuja yksivuotisia kasveja, kuten hunajakukkaa ja ruisvirnaa. Tässä näkyy lopputulos. Nämä nopeasti ja hyvin agressiivisesti kasvavat yksivuotiset kasvit ovat täydellisesti peittäneet koko pellon. Kuka voi väittää, että ensimmäisenä kesänä varsin vaatimattoman kokoiseksi jäävät pakolliset monivuotiset kasvit , kuten lampaan-nata ja päivänkakkara voivat tuon vihermassan alla kasvaa. Elleivät ne kuole valon puutteeseen jo kesällä, niin ne kuolevat viimeistään silloin kun tämä vihermassa syksyllä mätänee ja talvella vielä jäätyy kakuksi maan pintaan.  On aivan selvää, että näin ei niittykasvipeltoa voi perustaa.

Ohjeiden kirjoittajat eivät myöskään piittaa siitä, että useiden tekstissä suositeltujen niittykasvien siemeniä ei lainkaan ole kaupallisessa tuotannossa missään päin maailmaa. Nyt puhutaan maatalouden ravitsemista kymmenistä tonneista siementä, eikä ojien reunoilta käsin kerättävät pieniin annospusseihin pakatut kissankellon siemenet  riitä täyttämään farmarin kolmen metrin levyistä kylvökonetta. Tuotteen hinnasta nyt puhumattakaan.

Aivan oleellisen ongelman muodostaa lisäksi se, että kaikki maatalousmaa maassamme on varsin ravintorikasta verrattuna siihen maahan, jossa suositeltavat niittykasvit luonnossa kasvavat. Tämän johdosta niittykasvit eivät yksinkertaisesti pärjää kilpailussa ravinnerikkaasa pellossa luonnostaan kasvavien rikkakasvien kanssa. Kukaan asiantuntija ei voi väittää, että ohjeessa määritellyt niittykasvit, kuten harakankello, valkoailakki, ahdekaunokki, purtojuuri, puna-ailakki, päivänkakkara, ruusuruoho, särmäkuisma ja lampaannata voivat menestyä viljelyksessä olleessa tavallisessa maatalousmaassa, etenkin kun niiden mahdollinen kehittyminen tyrehdytetään lopullisesti hunajakukalla ja virnalla.

Löytyykö mitään perustetta sille miksi maanviljelijä voidaan asettaa tällaisen ongelman eteen, kun tiedetään, että hänen panostuksensa menee hukkaan ja toivottua lopputulosta ei voida saavuttaa.

Toivoisin kovasti, että ohjeita niittykasvien osalta voitaisiin tulevalle kasvukaudelle vielä täsmentää. Esimerkiksi valkoapilan käyttö seoksessa voitaisiin sallia ja yksivuotisten kasvien käyttö kieltää. Kyllä niitä siellä pellossa, monivuotisten rikkakasvien lisäksi, on muutenkin jo aivan riittämiin .