Kalkitus

Mikäli halutaan hyvä sato ja lannoitteista täysi hyöty irti, niin pH-luvun on oltava yli 5.

Kuvassa hapan ja lannoittamaton pelto, jossa rehurapsin lehdet ovat lilan värisiä, sillä kasvi ei saa maasta fosforia.

Kalkituksen tekee ongelmalliseksi sen käytännön toteuttaminen. Kalkkia kun tulee laittaa maahan hyvin suuria määriä. Normaali kerta-annostus on yleensä 10.000 kg/ha. Tällä kalkkimäärällä saadaan maan pH-lukema maalajista riippuen nousemaan yhdellä pykälällä, vaikkapa viidestä kuuteen. pH-lukema tulisi saada vähintään arvoon 5,5 ja mielellään vielä sen yli. Ihannelukema on 6,5. Hyvissä puutarha- ja juurikasmaissa maan pH-arvo on yleeensä yli 7, mikä on ihannearvo kaikkien maassa olevien ravinteiden hyödyntämisen kannalta.

Kun kysymyksessä on riistapelto, jossa sadon määrä monesta muustakin syystä jää maksimiarvojen alapuolelle, niin ei kalkituksestakaan pidä tehdä mitään ylipääsemätöntä ongelmaa. Kalkin määrä voidaan hyvin pudottaa 3000 kiloon/ha, jolloin kalkin puutteesta johtunut ravinteiden vähäinen liukeneminen jälleen lisääntyy. pH-mittarin viisari ei tosin tästä annostuksesta vielä värähdä, mutta rehukaali pysyy jo vihreänä. Jos maan pH ennestään on yli 5, niin kalkitukseen ei kannata ryhtyä lainkaan.

Myös edellä mainittu 3000 kg/ha on iso määrä levittää, joten koneita on käytettävä. Pulma voidaan ratkaista siten, että lähimmästä maatalouskaupasta ostetaan säkkeihin pakattua rakeistettua kalkkia, ja levitetään se maahan samanaikaisesti lannoituksen kanssa. Rakeinen kalkki ei pölyä, mutta on kyllä hieman kalliimpaa kuin irtokalkki.

Täsmäkalkitus

Koska koko ruokamultakerroksen kalkitus on kovin hankalaa ja kallista, niin täsmäkalkituksesta voi olla apua. Täsmäkalkituksessa siemen sekoitetaan ennen kylvöä rakeiseen kalkkiin ja molemmat kylvetään samanaikaisesti. Tällöin kalkki levittäytyy aivan siemenen viereen, eli juuri siihen missä sitä tarvitaan. Samalla saavutetaan hyvin tarkka siemenannostus.

Mitä enemmän kalkkia sitä parempi. Esimerkiksi 600 kg/ha kylvöriviin sijoitettuna tehoaa varmaan yhtä hyvin kuin 6000 kg/ha pellon pintaan levitettynä. Kalkki ei liiku maassa mihinkään, sillä se on suurista kalkkikivilohkareista jauhettua kalkkikivihiekkaa. Se vaihtaa paikkaa maassa oikeastaan vain muokkauksen yhteydessä, aivan kuten suuremmatkin kivet, sora, tai savi. Se ei myöskään huuhtoudu maasta sadevesien mukana, kuten typpi tai kali, jotka ovat liuenneina maaveteen. Kosteassa maassa kalkkikivihiukkaset luovuttavat hitaasti ympärillään olevaan veteen kalkki-ioneja, jotka neutraloivat maassa olevia happamia vetyioneja, jolloin maan pH hitaasti nousee. Näin ollen tavanomaiseen tapaan pellon pintaan levitettynä kalkitus ei ensimmäisenä kasvukautena juurikaan ehdi vaikuttaa maan juurikerroksen ravinnetalouteen. Kylvörivissä on kuitenkin aina sen verran kosteutta, että kalkkikivihiukkasen liukeneminen alkaa heti. Kasvin juuret kehittyvät samassa tilassa, jolloin voisi kuvitella, että kaikki on niin kuin pitää. Kalkki ei myöskään mitenkään vaikuta maan suolapitoisuuteen, eli johtokykyyn, joten se ei haittaa siemenen itämistä. Lannoitteet on sitä vastoin kylvettävä etäämmälle siemenestä, sillä korkea suolapitoisuus voi muuten kärventää itävän siementaimen.